Pimeetä toimintaa

Valo. Tarkemmin sanottuna pihavalo. Tässä näyte siitä miten se toimi kun muutettiin.

Pahoittelen kuvan laatua, ehkä kamera oli yhtä ällistynyt tästä mahtavasti valaistusta kuistin yläkolmioista, kuin kuvan ottajakin.

Varsinainen ongelma yläkolmion tunnelmavalaistus ei ollut, mutta se ettei portaissa nähnyt edes omaa jalkaansa, oli. 

 

Tässä (huiman taidokkaassa) kuvassa näkee, mikä muutos tuo valaisimen vaihto on portaissa kulkijalle. Tässä myös näkee liian hyvin uusimista odottavan ulko-oven, edellisen remppaajan kauniisti peittämät ikkuna-aukot ja rikkinäiset portaat... 

Vasemmalla 80-lukuinen tunnelmavalo odottaa siirtymistään kierrätys-keskukseen ja oikealla uusi valaisin, joka nyt auttaa meitä kulkemaan pimeässä.





Hakusessa oli siis mahdollisimman simppeli ja toimiva (eli siis suuntaa valon alas eikä ylös) valaisin. Päädyimme Konstsmiden Vegaan, galvanoituna.

Ainakin tähän asti ollaan oltu tyytyväisiä ja samanmoinen on tulossa piharakennuksen seinälle puunhakua helpottamaan. Ainoa miinus on, että tätä kyseistä Vegaa ei valmisteta galvanoituna pylväsvalaisimena. Tähän täytyy keksiä vielä joku tsi-ratkaisu.

Pönttöjen pönttöuuni

Tämä löytyi talosta kun meidän perhe sinne muutti. Pieni öljyllä toimiva (ei uskallettu testata, kun oli sen verran jännittävässä kunnossa, mutta oletettavasti toimiva) "kamiina"... 

Kamiinaa yritettiin antaa ilmaiseksi pois hakevalle, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut, joten tämäkin ajallinen kerrostuma päätyi kaatopaikalle. Sinänsä sääli, jos olisi ollut toimiva, olisi voinut vielä jonkun mökkiä tai muuta pientä tilaa lämmitellä muutaman vuoden...

Tältä nurkka näytti kamiinan siirron jälkeen ja juuri ennen allekirjoittaneen ensimmäistä pura itse ja säästä -demolition vaihetta...

Tässä on jo varsinainen purku tehty (huomatkaa erittäin tyylikkäät turvakengät) ja pahimmat purkujätteet siivottu vieressä odottavaan lihalaatikkoon...

Tässähän nurkka näyttää melkein siistiltä, on imuri ja kaikkea...

Ja tässä puretaan taas... Tilalle tuleva pönttöuuni on isompi kuin mitä tuossa oleva valu, joten pakko oli purkaa tieltä vähän kipsilevyä ynnä muuta roipetta... Lattiaa on alkuperäinen timpuri tässä kohtaa pistänyt vaakaan esimerkiksi vanhojen viilojen avulla...

Sitten menikin aikaa (purkutyömaa aka. meidän makuuhuone/olohuone on suojattu eläimiä ja pieniä ihmistaimia ajatellen kauniisti maalarinteipillä ja suojapahvilla) kun odoteltiin muuraria katsomaan mitä pohjalle pitää tehdä ennen muurauksen aloittamista...

Noh... Muuraria ei kuulunut, joten tartuttiin itse toimeen. Poistettiin alta moskaa (puruja, laudanpätkiä ynnä muuta ihanaa) ja etsittiin kantava valu niiden alta. Jotain massaahan tuossa käytettiin (Mies varmaan osaisi kertoa mitä, minä vaan toimin apurina massan teossa) ja kaikkein isoimpaan koloon laitettiin tiilet tukemaan... Kyllä se muurarin hyväksynnän sai kuitenkin, vaikkei kovin kaunis olekaan...

Sitten tulikin itse muurari paikalle ja kolmessa päivässä nousi meille tällainen...

Tässä voi sanoa että piha on kovin kaunis ja koskettava, tosin tässä vaiheessa suuriosa rojuista (tai siis eihän ne muurarille rojuja ole) on jo käytetty ja tungettu pönttiksen sisuksiin... Aikamoinen määrä tavaraa sinne uppoaa kyllä (terveisin hämmästynyt sivustakatsoja)...

  
Ja nättihän siitä tuli ku sika pienenä... Tällä hetkellä odotellaan H-hetkeä, jolloin ensimmäinen pienenpieni tuli saadaan tuohon sytytellä, ai ai..

Mä niin tulen hulluksi... Syynä on niinkin vakava ja mielenterveyttä rankasti ravisteleva asia kuin listat.

Kuinka vaikeaa voi olla (voin kertoa jo nyt, voi olla!) oikeanlaisten listojen löytyminen? Vaihtoehtoja on kaksi, mdf tai joku sinnepäin oleva mäntylista...

Meille ei (toistan EI) tule mdf:ää mihinkään. Koskaan. Enää.

Mutta sittenpähän jäljelle jää vain se sinnepäin oleva lista... Olen yön pimeinä tunteina selannut läpi kaikki rautakaupat, kaikki erikoishöyläpuuhärdelli -liikkeet sekä kaikki periteisiä remontointi asioita myyvät liikkeet. Ja kuten arvata saattaa, niin ei. Ei löydy.

Löytyy korkeaa, matalaa, paksua ja ohutta. On helmellä ja ilman ja viivoilla ja koristeillä ja törmäsinpä yhteen jossa oli tutteja. Mutta sellainen ihan perus 50-luvun lista loistaa poissaolollaan.

Koska remonttia tehdään perinteisellä, rintamamiestalon rakennusaikoihinkin olemassa olleella mentaliteetilla, ei ylimääräistä rahaa/lottovoittoa/perintöä/tahi muuta yllättävää merirosvoaarretta omistavina, ei ole varaa teettää listoja omalla profiililla.

Nyt jännityksellä odotan mihin ratkaisuun meidän perhe tässä asiassa päätyy. 50-luvullahan asiat on ratkaistu niin, että on ostettu halvinta kivan näköistä ja oltu tyytyväisiä. Voipi olla että siihen ratkaisuun päädytään myös meillä vuonna 2015...

Ja jottei nyt ihan mielenterveys vielä tyystin katoaisi, tässä ikuistettuna meidän Neiti-bulldoggi auttamassa Miestä rempassa. On se hyvä että joku vahtii ja auttaa kun tyhmä emäntä vaan kuvaa ja nauraa...Helppo on tehdä hommia bulldoggi haaruksissa istuen...